Yks, kaks, kol, kuuluuko?
torstaina, syyskuuta 08, 2016
Juhlien kulkua pohtiessani puheeksi tuli, no, puheet. Joe kysyi pitäisikö minun isäpuoleni puheen juhlissa, Englannissa kun on tapana, että ainakin morsiamen isän lisäksi bestman pitävät puheet. Joen bestman Vytas mitä todennäköisimmin pitää omansa, mutta minun isäpuoleni kielitaito ei ehkä ihan riitä. Toki hän voisi sen pitää suomeksi, mutta jotenkin tuntuisi hassulta, jos suurin osa vieraista joutuisi lukemaan puheen käännettynä paperista. Tuumailtuani hetken kysyin, josko Joen isä voisi pitää puheen. Joen isä Andy on aivan mielettömän mukava ja hänen huumorintajunsa on jotain aivan omaa luokkaansa. Andyn Facebook statukset ovat minun lemppari lukemistani ja ne saavat minut aina hyvälle mielelle, tämä helmi on viime viikon antia:
” Another appointment with the chiropractor: - "Aaargh! Nooooo! You f#cking sadistic b*t@%! OOOWWW! Hairy ballsacks and Christ alive..." ... and that was just paying the receptionist, you should have heard me being treated ... “
Kysyin myös haluaisiko Joe pitää puheen, mutta yllätyksekseni hän tyrmäsi ajatuksen heti. Juu ei, ei kiitos, hän puhua papattaa ja esitelmöi ihan tarpeeksi koulussa. Nyt sitten olen leikkinyt ajatuksella, josko minä uskaltautuisin sanomaan muutaman sanasen. Joskus ala-asteella esiinnyin ja pidin puheita ilman ongelmia, mutta teinivuosien aikana jotenkin muutuin kamalan ujoksi enkä enää pystynyt edes normi esitelmää pitämään luokan edessä. Ajatuskin hirvittää! Mutta toisaalta meidän häät on sitten vähän eri asia, ollaanhan me kuitenkin ihan vain rakkaiden ja läheisten ympäröimänä tuossa tilanteessa, niin ehkä ei tarvitse jännittää. Jos vain rohkenen, niin pidän ihan kunnon puheen: kertoisin vähän, miten me tavattiin ja kiittäisin niitä henkilöitä ihan henkilökohtaisesti, joiden ansiosta me ylipäätänsä päädyimme yhteen. Kertoisin pienistä kommelluksista (Voi, meille sattuu ja tapahtuu!) ja lopuksi ihana kunnon siirappinen rakkauden tunnustus Joelle. Mutta jos käy niin että menee pupu pöksyyn, niin olisi hienoa, jos saisin edes kiitettyä kaikkia paikalle tulemisesta.
2 kommenttia
Mä voin melkein tuntea tuon ahdingon! :-D Minusta olisi hirmu kiva, jos mun isäni / Charlesin isä puhuisi meidän vow renewalissa, mutta siinä on parit ongelmat... Juuri ensiksikin ihan se, että puheet pitäisi kirjoittaa valmiiksi, ilman improvisointivaraa - ja kääntää paperille, toiselle kielelle. Mun suvustani osa ymmärtää englantia, osa ei - vanhemmat eivät varsinkaan... Miehen suvun mielestä suomi sitten taas kuulostaa ihan dinosaurusten kieleltä, joten siinä heidän osaamisensa... :---D
VastaaPoistaOnneksi yksi mun kaasoistani on itsekin USA:sta, mutta asunut Suomessa kohta 10 vuotta - hän pystyy siis kääntämään suhteellisen sujuvasti, samoin kuin toiset (suomalaiset) kaasoni. Muuten sitten ollaankin minun ja Charlesin varassa tässä asiassa...
Oon tosin silti sitä mieltä, että olisihan se ihan mahtavaa, jos sä vaan pitäisit teillä ainakin jonkinlaisen puheen! :) Ymmärrän toisaalta sen, miten kiva olisi noudattaa traditioita, mutta toisaalta - olisi kyllä tosi symppis ajatus sekin, että teillä olisi jotain todella omanlaista ja teidän näköistänne! :) Mä olisin luultavasti aivan liian arka pitämään puhetta edes suomeksi, puhumattakaan sitten että englanniksi... :-D Heh!
Niin - ja ihanaa viikonloppua! <3
Jostain syystä olen paljon rohkeampi puhumaan englanniksi kuin suomeksi! Samalla se on tosi kummalista kun tuntuu, että mie oon vähän kahden kielen loukussa. Nyt varsinkin tämän blogin aloituksen myötä huomaan kirjoittavani välillä tosi hassua tekstiä/huonoa suomea, englantilainen sanajärjestys yrittää puskea läpi ihan väkipakolla. Sama sitten puhuessa, eli improvisoitu extempore puhe ei kävisi päinsä kun jäisin yhtäkkiä miettimään miten saisin asiani sanottua selvästi ja kompastun ihan yksinkertaisiin sanoihin :D
VastaaPoistaMukavaa viikonloppua sinnekkin <3