Kosinta

perjantaina, elokuuta 19, 2016



Voi hurjaa, en ole varma miten osaisin meidän kihlaus tarinan kertoa ilman, että tästä tulisi aivan hirvittävän pitkä kirjoitus. Typistän tätä taustatarinaa aika rankasti, ettei tässä mene ihan koko loppu yötä! 2 vuotta sitten syksyisen road tripin päätteeksi meidän oli tarkoitus vierailla Oxfordin Botanic Gardensissa, mutta olimme hiukan myöhässä ja se suljettiinkin aivan nenämme edestä. Voi kuinka pettynyt olinkaan! Siitä asti meillä oli suunnitelmissa tehdä uusinta visiitti ja viettää kaunis kesäinen päivä nuuskutellen kukkia ja ihmetellessä erikoisia kasveja.

Nyt muutama vuosi myöhemmin (25.7.2016 tarkalleen ottaen) pääsimme kuin pääsimmekin toteuttamaan suunnitelmamme, pakkasimme piknik eväät autoon ja suuntasimme kohti Oxfordia. Käveltyämme aikamme ympäri kasvihuoneita ja varmaan miljoona kuvaa räpsittyäni istahdimme penkille syömään eväitä ja nauttimaan maisemista. Joe oli ihmeen hiljainen, minä heti ajattelin, että voi ei, se ressukka on tietenkin aivan tylsistynyt! Tutkiskelin karttaa ja höpöttelin kuinka seuraavaksi menemme tuonne ja sitten kävelemme tätä polkua pitkin takaisin ja oikaisemme tuosta maksimoidaksemme kukkaloiston kauneuden ja sitten voimmekin lähteä kotiin. Pakkasin eväämme pois ja olin jo kovalla kyydillä marssimassa eteenpäin, kun Joe rykäisi takanani. Käännyin katsomaan ja voi, siinä se oli polvillaan sormuksen kanssa! Ei Joe ollutkaan tylsyyteen kuolemassa, se vain oli jännittänyt niin paljon, ettei oikein ollut oma itsensä eikä tiennyt miten päin olla. Joe kertoi ostaneensa sormuksen jo puoli vuotta aikaisemmin, kun olimme suunnitelleet tekevämme reissun aiemmin keväällä, mutta matka vain sitten jotenkin jäi ja venyi koko ajan tuonnemmaksi koulu- ja työkiireiden takia.

Loppujen lopuksi ei meillä mikään kiire sitten ollutkaan lähteä pois, vietimme koko päivän puutarhassa aina sulkemis aikaan asti. Minä hoin "Oh you!" vähän joka välissä ja huokailin kuinka kauniin sormuksen Joe olikaan valinnut. Kotiin ajellessa en malttanut odottaa ja lähetin Facebookin kautta kuvan sormuksesta lähimmälle perheelle ja ehdin kysyä siskoani kaasoksi ilman sen kummempia seremonioita. Se siitä eleganssista!





P.S. Laskeskelin että meillä on "enään" 702 päivää meidän häihin! 

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla

You Might Also Like

0 kommenttia