Englantilaiset vs. suomalaiset häätraditiot
maanantaina, elokuuta 22, 2016
Häitä suunnitellessa olemme kohdanneet muutamia kulttuurieroja häissä ja niiden suunnittelussa. Kuten monesti romanttisissa elokuvissa ja sarjoissakin englantilaisella hääväellä on mitä erikoisempia hattuja ja hiuskoristeita, erityisesti morsiamen ja sulhasen äideillä kuuluu olla näyttävät hatut. Oma perheeni on aika täpinöissään tästä ja hekin aikovat hankkia hatut. Täällä kirkkovihkimisestä parin täytyy maksaa ja kirkot ovat myös tarkkoja siitä ketä he vihkivät. Kirkko jossa pari vihitään, on parin oma valinta. Tosin jos et kuulu seurakuntaan, sinun tulee osoittaa hengellisyytesi ja osallistua muutamaan sunnuntai jumalanpalvelukseen. Isommat ja suositummat kirkot voivat jopa vaatia 6 kuukauden aktiivista osallistumista seurakunnan toimintaan ja jumalanpalveluksiin.
Mielestäni yksi ihanimmista asioista englantilaisissa kirkkohäissä on hääkellot, jotka kilkattavat iloisesti hääparin astuessa kirkosta ulos.
Suomessa vihkiseremonian jälkeen melkeinpä heti siirrytään ruokapöytään, mutta englantilaisissa häissä ennen ruokailua on juomien kuten punssin ja pienten suolaisten sekä makeiden suupalojen tarjoilua. Tässä välissä hääseurueesta otetaan myös potrettikuvia. Me ajattelimme tarjota raikasta, hedelmäistä alkoholitonta punssia ja skipata suupalat, sillä niistä catering veloittaa aikamoisen summan. Luonnollisesti kukkakimpun heitto kuuluu oleellisena osana molempien maiden perinteisiin, mutta yllätyksekseni sukkanauhan saalistus ja sen heitto ei ole osa englantilaista häätraditiota. Morsiamenryöstö ja valssi ensitanssina oli Joelle myös uusi tuttavuus.
Vierailimme viime talvena mieheni ystävän häissä ja se olikin ensimmäinen englantilainen hääjuhla, johon olen osallistunut. Odotin innolla kakun paljastusta, sillä hääpari kehui sulhasen äidin sen leiponeen eikä se tulisi olemaan tyypillinen sokerimassa vuori, hän kun on aikamoinen leipurilahjakkuus. Yllätyksekseni hääkakun leikkaus ja maistelu ei tuntunut kuitenkaan olevan mitenkään iso osa häitä kuten Suomessa, kakku leikattiin hyvinkin nopeasti ilman sen kummempia seremonioita eikä sen kanssa erikseen tarjottu kahvia tai teetä. Itseasiassa, kakun syöminen ei näyttänyt kiinnostavan oikeastaan ketään. Kakkua sai toki syödä kuka tahtoi, mutta se syötiin sormin servietin päältä. Ja ei, nämä eivät olleet edes mitkään minimibudjetin kotikutoiset häät! Sovimmekin mieheni kanssa, että meidän häissä toimimme sitten ihan suomalaiseen tyyliin, jossa kakun leikkaus on hiukan isompi spektaakkeli. Joe tosin ehdotti, josko jalan polkaisun kakkua leikatessa (Tämä traditio ei kuulu englantilaisiin häihin!) voisimme vaihtaa suudelmaan ja se sopii minulle oikein hyvin. Saatamme jopa heittää ylävitoset!
Ehkä suurin asia mikä minua hämmensi oli se, että juhlat on tavallaan jaettu kahteen osaan. Englantilaisissa häissä kirkkoon ja vihkiseremonian jälkeiselle aterialle kutsutaan lähin suku ja ystävät. Tätä ateriaa kutsutaan wedding morning breakfastiksi, ihan sama mikä kellonaika on, eikä se tosiaankaan ole aamupala vaan tuhti 3 ruokalajin tarjoilu! Tämän jälkeen alkaa rennompi iltajuhla jossa yleensä dj soittaa levyjä ja johon saapuu lisäksi kollegat, ei niin läheiset ystävät, kaukaiset sukulaiset sekä tuttavat ja tällöin tarjolla on sormibuffetista naposteltavaa. Tuntuu hullun kuriselta kutsua joku juhliin, jonka pääpointtina on se, että me vannomme mieheni kanssa valat rakastavamme toisiamme elämämme loppuun asti, mutta emme halua häntä tätä tärkeää tapahtumaa todistamaan. En halua kutsua häihimme ketään puolituttavia, sillä minun mielestäni hääjuhlan kuuluu olla intiimi eikä siellä ole mielestäni sijaa ulkopuolisille.
Näillä näkymin meidän häistä tulee iloinen sekamelska kumpaakin, yhdistelemme joitakin traditiota ja jätämme osan pois kokonaan saadaksemme meidän näköiset häät.
0 kommenttia