Ensimmäisen sovittelu reissun jälkeen Wed2Be:hen mieleeni jäi kummittelemaan kaksi iki-ihanaa pukua, The Signaturen Genesis sekä Anna Sorranon Cosmo (Tässä linkki edelliseen blogi kirjoitukseen), enkä saanut niitä mielestäni. Lähdimme Joen kanssa käymään anopin luona ja kysyin häneltä haluaisiko hän lähteä kanssani pienelle pukujen katselu kierrokselle sillä aikaa, kun Joe vierailee veljensä luona. Milton Keynesistä löytyy myös Wed2Be liike ja sinne me sitten yhdessä suuntasimmeki.

Meitä oli vastassa ihan mielettömän mukava ja avulias nuori myyjätär, joka mylläsi koko kaupan läpi löytääkseen sopivat koot sovitettavaksi. Samoin kuin Norwichin kaupassa, myös MK:n kaupassa sai viedä kerrallaan 4 pukua sovitettavaksi. Anoppini valitsi minulle 2 uutta pukua joita en ollut aiemmin koittanut ylleni ja minä valitsin ne 2 jotka olivat jääneet parhaiten mieleeni edelliseltä kerralta uudelleen sovitettavaksi. Olimme osuneet juurikin syysloma viikon yhdelle kiireisimmistä päivistä, joten kauppa oli täynnä tulevia morsiamia sekä heidän seurueitaan sovittelemassa. Meidän piti odotella noin puolituntia ennen kuin pääsin sovituskoppiin, mutta se ei haitannut lainkaan, sillä kaupassa oli mukava odotustila muhkeine sohvineen ja aika meni nopeasti jutellessa.

Tällä kertaa anoppi otti kuvia ja noh, ne olivat enemmän tai vähemmän heilahtaneita, joten yhdestä anopin valitsemasta puvusta ei ole lainkaan kuvaa. Toinen puku jonka hän valitsi, oli puoli merenneitotyylinen pitsiunelma. Molemmat puvut olivat kauniita, mutta kumpikaan ei saanut aikaan vau reaktiota. Anopin mieliksi laitoin hunnun päähäni (Jösses, se olikin aika massiivinen tapaus!), vaikken sellaista välttämättä hääpäivänä halua laittaa, mutta oli ihan kiva sitäkin kokeilla.

Seuraavaksi laitoin päälle The Signaturen Genesiksen, jota olin jo kertaalleen sovittanut ja jonka olin ajatellut olevan se the puku. Ensimmäisen sovituksen jälkeen en saanut sitä mielestäni, mutta uudelleen sovitettuna se ei enää näyttänytkään niin hyvälle. Olihan se kaunis ja erilainen, peilailin pukua kauan ja koitin erilaisia olkaimia, mutta ei se vain enää ollutkaan niin kiva kuin muistin. Tuossa kuvassa se ei näy, mutta sivusta katsoessa puku oli vähemmän mairittelevan näköinen. Myöskin ryhdin lyyhistyessä ihan hiukankin puku rullaantui makkaroille mahan kohdalta, se tosin johtunee lähinnä siitä, että puvun keskiosa on liian pitkä minun kropalleni. Mekko on helmikirjailtu kauttaaltaan, joten muutokset tulisivat olemaan aika kova hintaisia.

Anna Sorranon Cosmo pukuun kun sujahdin, tuli taas hyvä mieli ja iso hymy nousi huulille. Myyjätär toi  myös leveämmät olkaimet näytille ja mallailimme niitä paikalleen, sillä en ole ihan varma tykkäänkö spagetti olkaimista.

Jäin vielä kauaksi aikaa miettimään näitä kahta viimeistä pukua ja ihana myyjätär joka oli minua pukemassa, kehotti lähtemään kahville ja tuumailemaan asiaa ihan rauhassa. Hän lupasi laittaa pukuni sivuun ja jos en liikkeen sulkemisaikaan mennessä tule takaisin, he laittaisivat puvut takaisin myyntiin. Niinpä lähdin sitten kahville Joen kanssa, soitin pikaisen puhelun siskolleni Suomeen ja tein päätöksen.. Anna Sorranon Cosmo, alushame sekä pukupussi lähti sitten illan päätteeksi mukaan! Tällä hetkellä puku roikkuu appiukon kaapissa turvassa, sillä jos se olisi meillä täällä kotona, kulkisin se päällä joka päivä!

Jos joku sattuu matkustamaan Englantiin lomalle ja haluaa kokeilla pukuja, voin sydämeni pohjasta suositella Wed2Be:tä. Milton Keyn 2 myyjätärtä jotka palvelivat minua olivat aivan mielettömän ystävällisiä ja avuliaita. Vaikka liikkeessä oli paljon asiakkaita ja kiirettä piti, ei myyjättäret yrittäneet hoputtaa tai painostaa minua mitenkään. He vastailivat kaikkiin kysymyksiini, ehdottelivat muutoksia ja toivat näytille asusteita joita sain kokeilla pukujen kanssa. MK on aika kaukana Lontoosta, mutta uskoisin Lontoon liikkeiden olevan aivan yhtä hyviä ja tasokkaita!