Valoa kansalle, joka pimeydessä vaeltaa

tiistaina, syyskuuta 13, 2016

Olen jo jonkun aikaa netistä katsellut erilaisia ledi valotauluja, mutta en raaskinut niitä ostaa, kun ne ovat varsin hintavia. Onneksi en sitä kuitenkaan sortunut tilaamaan, sillä sain viimeinkin Joen suostuteltua lähtemään paikalliseen Tokmannin tyyliseen sekatavara kauppaan. Joen äiti Louise oli joskus aiemmin maininnut, että sieltä voisi löytyä vaikka minkälaisia hääkoristuksia, mukaan lukien tuon valotaulun joten sinne me sitten suuntasimme. 

Olin ällikällä lyöty, sillä kauppa oli täynnä joulukortteja, lahjapapereita, valoja ja koristeita! Eikä olla edes vielä syyskuun puolessa välissä! Ei sillä, rakastan joulua yli kaiken, joten minulle se oli kuin taivas. Joe taas ei kamalasti innostunut minun jouluhössötyksestä. Hän lupasi että saan ehkä kuukauden päästä hyräillä joululauluja, mutta en ihan vielä. Aikamme hyllyjen välissä tepasteltuamme, ehdin jo luopua toivosta. Valotaulut ovat todella suosittuja ja ne myydään melkeinpä heti lastin saavuttua, joten mahdollisuus semmoisen löytämiseen kaupasta on todella pieni. Minä jäin ihastelemaan jouluvaloja ja sillä välin Joe tarkkasilmäisenä bongasi valotaulun! Kaiken lisäksi se oli viimeinen mikä hyllyssä oli, joten olimme erittäin onnekkaita. Jatkaessamme matkaa toinen nuorehko morsian marssi edes takaisin valohyllyjä ja parahti ystävättärelleen, että ei niitä täälläkään ole. Hihii! 

Perustelin itselleni valotaulun tarpeellisuutta sillä, että sen voi pitää muistona häistä ja sille löytyy varmasti myös käyttöä tulevaisuudessa! Jos ja kun tapellaan, minä pidän mykkäkoulua (Joo, tiedän että se on ärsyttävää!), niin voidaan kommunikoida sitten valotaulun välityksellä. Ehkei kuitenkaan. Nyt valotaulu loistaa kauniisti meidän olohuoneessa kirjahyllyn päällä ja odottelee häitä! Iiks! Ensimmäinen hääkoriste ostettuna!



You Might Also Like

0 kommenttia